Tänään se sitten tapahtui. Se kuuluisa töihinpaluu. Tätä päivää olikin jo vähän odotettu, innolla ja kauhulla. Monia painajaisia nähty, mutta onneksi ne olivat vaan unia. Saattaapi olla että unien asiat tapahtuu joku päivä, en ihmettelis yhtään.
Yllättävän hyvin tämä ensimmäinen päivä sujui. Minulla alkoi siis yhdeksältä työt ja kello oli soimassa puol seitsemän aikaan. Enpähän ees muista millo viimeks kello ois ollu noin aikaseen soimassa. Ylös nouseminen ei tuottanu ees ongelmia ! Pikkuneiti vaan heräs siinä samalla vaikka ois saanu nukkua vielä. Mutta oltiinpaha kerranki ajoissa kattomassa lastenohjelmia. Syötiin yhdessä aamupala ja Sirkka tulikin kahdeksan maissa tähän. Hän oli Juulia hoitamassa siihen asti kunnes tulisin takaisin kotiin. Haikein mielin lähdin sitten aamusella matkaan vaikka tiesin ettei Juulilla tulisi olemaan mitään hätää.
Asiat palautui mieleen pikkuhiljaa. Oli oikeastaan ihan kiva ensimmäinen päivä ja onneksi asiakkaat olivat ymmärtäväisiä kun en oikein hyvin vielä ollut sujut kassakoneen kanssa. Päivä kerrallaan. Huomenna uudestaan. Nyt loppuilta vaan lepoa koska jalat ja selkä ovat TODELLA kipeät. Uni varmasti maistuu hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti