Vapailua

Keskiviikko aamu alkoi mukavissa merkeissä sillätavoin että en herännyt herätyskelloon ja Juulikin päätti vetää sikeitä sinne melkein yhdeksään asti. Ei siinä muuten mitään, mutta mulla oli kymmeneltä aika kampaajalle ja Juuli päätti sitten alkaa niskuroimaan vaatteiden laiton kanssa juuri kun oltiin lähdössä. Laittoi vaan kädet puuskaan ja juos kiljuen mua karkuun ympäri kämppää. Kello oli varttia vaille kun sain muksun autoon ja lähdettiin savontielle ajamaan. Juuli olisi sen aikaa Sirkan luona kun minä olisin kampaajalla. Hieman mä sit myöhästyin, mutta nou hätä. Senja ymmärsi.

Tälläiseltä ne sitten näytti. Lopputulos ei ollut vielä se mitä haettiin ja ensiviikolla värjätään uudestaan. Oli sen verran tiukassa se vanha punainen väri ettei viititty ihan hiuksia polttaa. Mutta nää näyttää tosi kivalta, vaikka värimaailma on hieman epämääräinen. Ihana Senja. ♥

Tulin sitten kotia ja siivoilin kunnes Jallu tuli käymään. Juteltiin hieman asioita halki kun on ollut hieman epäselvyyksiä joidenkin asioiden suhteen. Mutta onneks saatiin puhuttua, puhdisti nimittäin ilmaa. 

Sit hakemaan Juuli ja Sirkka keitti samalla iltakahvit. Sieltä sit suunnattiinkin kaura-ahoon Villen ja tämän koirien seuraksi. Myös Villen kummityttö tuli kyläilemään. Tyttöiset olivat hieman ujoina eivätkä uskaltaneet puhua mutta me Villen kaa sit senki eestä lörpäteltiin.

Kuuden maissa kotiin syömään iltaruoka ja Jallu tuli uudestaan meille. Lähdettiin sitten apsille kahville koska siellä Juuli sai leikkiä ja me saatiin rauhassa juoda kahvit. Täytyy useamminkin suunnata sinne koska Juulilla oli SUPERHAUSKAA !

Kahdeksaksi kotiin iltapalalle ja nukkumaan. Kiva päivä oli.

Tänään aamulla nukuttiin pitkään ja joskus puoli yhdentoista aikaan äitini tuli meille katsomaan Juulia siksi aikaa että kävisin salilla. Tää on mulle jo aika iso juttu, sillä tänään oli toinen kerta tälläviikolla kun menin salille. Hyvin oon saanut itseni revittyä sinne ja kyllä oli hyvä mieli sieltä lähtiessäni ! Kyllä se vaan kannattaa, vaikka aluksi vituttaa niin se on sen arvoista. Tavoite olisi, jos kolmesti viikossa pääsisin siellä käymään.

Juulin päikkäreiden jälkeen sitten kolmen aikaan lähdettiin hakemaan Christa koulusta kyytiin ja suunnattiin Luttilaan hänen ja Ollin luokse. Viime kertaisesta vierailusta olikin jo vierähtänyt aikaa. Vilinää ja huisketta riitti ! Juulilla meni aikansa ennenkuin ujous hävisi, mutta sittenkun se häipyi niin neiti oli oma iloinen itsensä eikä pikkukoirat enää ollu pelottavia. Seuraavalla kerralla pitää muistaa ottaa kamera mukaan ! 

Loppuilta onkin nyt menny vaan kotona kotista leikkien. Juuli muutti pesuhuoneeseen lelujen ja vauvojen kanssa ja mun täytyy aina mennä vierailemaan sinne. :) 

Nyt ollaan muutamana iltana onnistuttu Juulin kanssa siinä asiassa, että ollaan menty nukkumaan kiltisti. Tai siis että olen saanu tytön nukahtamaan ilman ylimääräisiä taisteluita, JEE ! Tästä on hyvä jatkaa.

Huomenna menenkin takaisin töihin ja Juuli lähtee isälleen viikonlopuksi.

Ihana lauantai ♥

Minulla oli vapaa lauantai ja Juulikin oli kotona.

Nukuttiin aamulla melkein yhdeksään asti ja katseltiin rauhassa lastenohjelmia.

Lähenpänä yhtätoista sitten kyselin neidiltä että suunnattaisko kaupunkiajelulle, käytäisiin moikkaamassa mummoa töissä ja vietäisiin Samulle ja Sirkalle lisäksi valokuvat jotka oli otettu hoidossa. Ensimmäinen vastaus oli että "ei äiti vielä, lastenohjelmat on kesken".

Käytiin sitten portissa, vietiin kirjeitä postiin ja moikattiin äitiäni. Juulia hieman ujostutti olla siellä, bussilastillinen oli lapsia yhtäaikaa niin hälinää oli hieman. Sitten Savontielle Samun ja Sirkan luokse kuvat viemään.

Juulin nukahdettua päikkäreille joskus yhden aikaan minä käväisin suihkussa ja touhusin omia hommia. Neiti nukkui puolisentoista tuntia ja sit välipalan jälkeen suunnattiin Kotkankujalle työkaverini Piian luokse kahville. Samalla sain kuolata hänen uutta kotiaan, ohhoh. ♥ Sanoinkin Piialle että tää sun kotis on oikea rauhallisuuden tyyssija. :D

Juotiin siinä sitten ne kahvit ja höpöteltiin. Juuli tykästyi Piian Väiski koiraan, olisi halunnut leikkiä sen kanssa koko ajan ja Väiskikin oli ehkä vähän liian innokas.

Sitten pikainen kauppareissu ja kodin kautta Puurtilaan Hennan ja Jeremiaksen luokse. Siellä menikin koko loppuilta. Tästä saattaa tulla jopa tapa että ollaan sit aina istumassa iltaa Juulin kanssa Hennan luona, sen verran mukavaa ja kotoisaa oli olla siellä, ettei ollu kiire minnekkää. Ihana Henna. ♥

Sit portista vielä hieman rahkaa ja mehukeittoa mukaan. Näin Nooran istuvan kaverinsa kanssa siellä kahvilla niin käytiin moikkaamassa, Juuli oli hieman ujo eikä uskaltanut puhua mitään. Taaskaan. Mutta jospa sit seuraavalla kerralla. 

Harmi kun ei ollut kameraa mukana, ois tullu tosi kivoja kuvia. Täytyy yrittää muistaa ottaa seuraavalla kerralla.  

Nyt lähden hiustenlaittoon ja sitten töihin näin sunnuntain kunniaksi. 

Heippatirallaa !

Muksu tuli sunnuntai iltana kotiin isänsä luota. Oltiin ihan vaan kotosalla sinä iltana ja puuhailtiin yhdessä kaikenlaista. 

Maanantai aamuna lähdettiin yhdeksän jälestä kauppaan koska mun jääkaapissa paloi oikeastaan pelkkä valo ja tietenkin sinne piti saada sitten täytettä. 
Tein lasagnea ♥ ja fetasalaattia. En tiedä mitään parempaa yhdistelmää kuin nuo kaksi. Pelkkää lasagnea en osaa syyä vaan siinä pitää olla messissä jottai muutakin. Juulikin tykkäs joka oli tosi kiva juttu, normaalisti kun neiti on hieman nirso ruuan suhteen. 
Jallu tuli poikkeamaan kahvilla töidensä jälkeen ja laittoi tuohon autoon hieman jotain ainetta jonka nimeä en nyt muista, mutta kuitenkin että se estää ovien jäätymisen kiinni. Muutamana aamunakun ollut hieman ongelmia saada ovia auki kun ei meinoo millää auveta.

Sitten lähdettiin neidin kanssa savontien suuntaan kun Sirkka olisi sen aikaa Juulin kanssa kun itse olisin Hennan kanssa salilla. Kävin myös cittarista katsomassa olisiko löytynyt salikenkiä, mutta näääääh. Ei siellä ollut. Joutuu ehkä zalandolta tilaamaan. Mutta mutta, pitkän tauon jälkeen, joka on kestänyt siis yli 2kk, niin menin salille. Onneks Henna pyyti messiin ! Vähän ehkä jos rennon letkeesti otin, eli en rehkinyt hulluna mutta tein asiat suurinpiirtein niinkuin normaalisti, niin kyllä tuntui kropassa. Tauko ei oo ollu kauheen hyvä asia mutta motivaatio on ollut totaalisen hukassa ja on ollut ongelmia saada sitä takaisin. Milloin kengät hiertää kun ne on siis myös oikeesti rikki ja milloin ei oo sitä omaa soitinta että voi kuunnella musiikkia ja milloin sitä mieluummi vaan makaa kotona kuin lähtee töiden jälkeen salille rehkimään. Jospa tää tästä. Henna on ainakin luvannu tsempata mua. :) Ja itseasiassa sain kaveriltani soittimen, kunhan kuulokkeet löytää vielä tiensä tänne niin avot ! Ja täytyy niitä kenkiäkin alkaa katselemaan..

Tänään nukuttiin aamulla kahdeksaan asti ja sit minä hieman siivoilin ja etin talvikamppeita esille. Kahdeltatoista olikin sitten aika rengas nyyssöselle talvirenkaiden laittoon. Sisälle mentäessämme Juuli sai työmieheltä kivan yllärin. Tuollaisen tarran, jonka sitten Juuli halusi laittaa kiinni lelukoriinsa. Nyt se on michelin - kärry !

Aikani oli hieman myöhässä niin soitin Sirkalla ja kysyin olisiko Juuli voinut tulla hänen luokseen nukkumaan päiväunia ja tämä kävi hänelle. Uskoin ettei Juuli olisi jaksanut siellä hirveän kauan odotella kun näytti muutenkin niin väsyneeltä. Lopulta sain sitten autoni takaisin ja suunnistin kotiin odottelemaan Sirkan soittoa että neiti on herännyt ja voisin hänet hakea. Noh, kello oli puoli kolme jo ja mietin että mitenkähän pitkään neiti nukkuu kunnes Sirkka soitti ja sanoi ettei tyttö oo suostunu päiväunille ollenkaan ! Nooh, mikäs siinä, illalla luultavasti uni tulee sit paremmin.

Lähdimpä siitä kotoa sitten hakemaan Juulia mutta poikkesin rellunkulman kautta, vai mikähän se nykyään onkaan, niin ostamassa pyykinkuivaustelineen joka tulisi tuparilahjaksi äidilleni. Hän on siis muuttanut uuteen kotiin Kolmalle ja olimme menossa Juulin ja Sirkan kanssa sinne kyläilemään ensimmäistä kertaa.
Ja neitihän oli enemmän kuin innoissaan päästessään käymään hauhau mummon luona, (äitini on Juulille hauhau mummo sen takia kun koiria on niin monta) ja kun sai katsella koiranpentuja sekä leikkiä aikuisten koirien kanssa.

Kuuden maissa lähdimme jatkamaan matkaa kun piti napata Sirkan lapsenlapsi kyytiin Kuvansista ja viedä hänet kämärille jääkiekkoharjoituksiin. Hieman oli outoa ajaa sinne pihaan kun viimeksi tullut käytyä siellä silloin kun olin Samun kanssa yhdessä. :D 
Käytiin vielä Sirkan luona kun hän halusi tarjota minulle kaalilaatikkoa ja pakko sanoa että se on niin TAIVAALLISEN HYVÄÄ ETTÄ !!! ♥ Se on vaan jotain todella hyvää, nams.
Sitten suunnaksi koti ja nukkumaan meno. Neiti nukahtikin aika hyvin, johtuen päiväunien puutteesta. Unia !

Täällä taasen

Taas on vierähtänyt tovi jos toinenkin viime kuulumisien jakamisesta. Meille ei sen erikoisempaa kuulu kuin että nyt oon vapaalla töistä ja neitokainen on isomummonsa luona maalla. Mummoni kysyi saisiko ottaa Juulin yökylään ja mikäpä minulla sitä vastaan olisi. Mummoni on välillä aika kiireinen joten usein ei kerkeä olemaan tytön kanssa joten tietenkin tyttö saa olla hänen luonaan silloin kun hänelle käy. 

Viime perjantaina oli ainutlaatuinen päivä, koska ensimmäistä kertaa koko sinä aikana, mitä minä olen Hennaa tuntenut, niin lähdimme yhdessä ulos aikaa viettämään. Olen tuntenut Hennan pikkutytöstä asti, välillä on ollut taukoja yhteyden pidossa mutta nyt olemme alkaneet pitää enemmän yhteyttä ja Hennasta on tullu minulle yksi läheisimmistä ystävistä joita minulla on. ♥ 
Olimme illan tässä minun luona kun pääsin töistä ja suuntasimme myöhemmin katsomaan Jonttea zoneen. Huikee ilta oli ja sai pitää hauskaa ystävien kanssa !

Lauantaina en touhunnut mitään kovin erikoisia. Päivä oli pilalla pöntön halailun takia, (jota en siis normaalisti harrasta). 

Sunnuntaina autoin äitiäni muutossa, tyhjennettiin vanhaa asuntoa ja siivottiin. Hän muuttaa koirien kanssa takaisin Kolmalle jossa on isompi talo ja piha. Kivempi sitten koirien kannalta.

Maanantaina touhuttiin tytön kanssa kaikkea kivaa kun oli pitkästä aikaa kunnolla yhteistä aikaa, minulla oli myöhemmin vasta iltavuoroon meno joten ei ollut kiirettä.

Eilen olin välivuorossa ja mun on pakko sanoa että kyllä tuo työpaikka on mulle sellainen henkireikä ! Miten kukakin sen nyt tajuaa, mutta meinaan sitä, että vaikka välillä on rankkaa, niin silti tuon työn tekeminen on jotain sellaista joka pitää ajatukset kasassa ja auttaa jaksamaan. Olen kyllä kiitollinen siitä että saan olla töissä.

Iltasella mummoni tulikin sitten jo hakemaan Juulin ja minä kävin filkkarissa vuokraa leffan ja herkuttelin samalla. Rento koti-ilta.

Tänään aamuni alkoi fysioterapeutilla käymisellä. Minulla on jo pidemmän aikaa ollut ongelmia niskan ja hartioiden kanssa. Käytiin läpi erilaisia liikkeitä joilla saa paikkoja avautumaan ja testattiin käsieni puristusvoimaa. Olin aika järkyttynyt mitenkä onneton puristuvoima mulla on vasemmassa kädessä.. Noh, mutta, sain hyviä vinkkejä ja kyllä paikat rutisi. Pois lähtiessäni kun hengitin syvään niin niskassa pamahti, hieman säikähdin että mitäs nyt tapahtui enkä heti uskaltanut kääntää edes päätäni. Mutta vielä se vaan paikoillaan oli, nou hätä siis. 

Poikkesin porttiin kahville fysioterapian jälkeen ja samalla juteltiin Jallun kanssa autoon liittyvistä asioista. Minunkun ei ole ennen tarvinnut huolehtia niistä, koska se toinen osapuoli on ne hoitanut, jotenka kyselin kaikenlaista mitä tuli mieleen ja mitä laitetaan minnekkin ja niinpoispäin. Jallu on luvannut auttaa ainakun on tarvis. Mulla on kyllä ihana ystävä. ♥

Puolenpäivän aikaan minulla olikin sitten keskusteluaika Juulin päiväkodissa varhaiskasvatussuunnitelman läpikäymisestä. Kyllä tuli niin hyvä mieli kun sai kuulla miten hieno ja osaava lapsi minulla on. Ja sai kertoa omia tuntemuksia ja asioita mitenkä meillä menee. Juulilla on kyllä todella hyvä hoitopaikka ja tosi mukavat hoitotädit.

Loppupäivän ajan siivoilin ja iltasella kävin Jennan kanssa kahvilla. Ihana oli pitkästä aikaa nähdä häntä ja puhua kaikesta. ♥

Ja sitten ihan sillee yleisesti. Meillä, tai ehkä enemmänkin minulla, menee elämässä kaikki ihan hyvin, vaikka pieniä mutkia on ollut matkassa ehkä vähän liikaakin. Läheisiä on hävinnyt elämästä ja on kiukuteltu ja riidelty tosi tyhmien asioiden takia, osasyynä oma käyttäytymiseni ja se, etten ole osannut suhtautua asioihin niin, kuin niihin olisi pitänyt. Mutta näin jälkikäteen viisastuneena, olen saanut korjattua välini näihin ihmisiin ja olen todella onnellinen että he ovat taas osana elämääni. Kuten sanonta kuuluu "anteeksi annan, mutten koskaan unohda" voisi jollainlailla päteä tähän. Ihmiset tekevät virheitä, mutta niistä oppii ja on hyvä antaa toiselle mahdollisuus. Ja se pätee molemminpuolin. Mutta kaikesta huolimatta mulla on aivan mieletön tukiverkosto olemassa ja siitä olen kiitollinen!

Siinä sellainen pieni avautuminen tähän keskiviikko iltaan.