Veden toisella puolen

Tiistaina käytiin pyörähtämässä Tallinnassa. Voin näin jälkikäteen sanoa että jos seuraavan kerran tuollapäin lähdetään käymään niin siellä ollaan sit yötä, joko laivassa tai maissa. Aika rankka reissu loppujenlopuks ja johtui kyllä ihan näistä välimatkoista jotka joutui kulkemaan. 
Tiistai aamuna Jallulla soi herätyskello viiden aikaan aamulla eikä ois kyllä millään jaksanu nousta. Minun hidastelun takia meille meinas jo vähän kiire tulla, pikainen laukun tarkastus että kaikki tarpeellinen oli mukana ja sitten suuntana Luttila josta napattiin Christa ja Olli messiin. Lähdettiin reissuun siis nelisteen. Pysähdyttiin ensimmäisen kerran Mikkelin abcllä ja ostettiin juomista. Seuraava pysähdys olikin sitten vasta tähtihovissa josta napattiin Christan kanssa sämpylät jotka oli aika mitäänsanomattomat.. Minä hyppäsin sitten kuskin puikkoihin ettei tarvia Jallun ajaa koko matkaa. Ja sainpahan ajella ihan rauhassa kun kaikki muut alko nukkumaan !
Parisenkymmentä kilsaa ennen Helsinkiä vaihdettiin taas kuskia koska mä en halunnu ajaa siellä. Oltiin sitten joskus kymmenen jälkeen jo Katajanokan terminaalilla. Sitten vaan odottelua ennenkuin laiva lähtisi. Tämä laivakokemus on minulle vasta toinen. Ensimmäisen kerran olen laivassa ollut ala-asteen luokkaretkellä. Ja siitähän tosiaan on jo aikaaaaaaaaa. Laivaan pääsi 11.15 ja puolelta se sitten lähti liikkeelle. Laiva oli täynnä vähän tuota vanhempaa porukkaa mutta yllättävän paljon oli kyllä nuoriakin kun miettii että oli kuitenkin tiistai päivä. Odoteltiin sitten että kauppa aukeaisi ja ostettiin hieman juomista ja eikun kannelle. Vähän vilpoista meinas olla mutta aurinko lämmitti kivasti.

Oltiin sitten kahden maissa perillä ja suunnattiin sitten ensimmäisenä syömään kun oli niin kamala nälkä. Mentiin paikkaan jonka nimeä en nyt satu muistamaan, mutta muu poppoo on käynyt siellä aiemminkin syömässä ja olivat tykänneet paikasta.

Ja ruuan jälkeen pojat yllättivät ainakin minut kertomalla että aikovat ottaa nännilävistykset. Ja ne hurjat sit otti ne ! Ohhho.

Sit eikun vaan kiertelee kauppoja ja sit ostamaan juomia.

Laiva lähti muistaakseni takaisin Suomea päin kuuden aikaan ja oltiin perillä joskus kahdeksan jälkeen ja yhdeksältä alkoi kotimatka. Ja ai että sitä väsymyksen määrää. Onneks sai nukkua kun Jallu oli lupautunut ajamaan. Kello oli yli yksi yöllä kun oltiin sitten perillä ja kaaduin kyllä suoraan sänkyyn !

Tässä hieman kuvia ostoksista itselle ja tuomisia muille : 

Mukava reissu mutta vielä kivempi oli tulla takaisin kottiin ! 

Viime päivien kuulumisia

Juuli menikin viime viikolla poikkeuksellisesti jo torstaina isälleen minun työvuorojeni takia. Neidillä oli muutaman päivän ajan silloin jo nenä vuotanut mutta kuumetta ei ollut nostanut. Torstaina illalla ennen neidin nukkumaan menoa Samu laittoi viestiä ja sanoi että neidille on noussut kuume. Tuntui hirmu pahalle etten itse voinut olla auttamassa, mutta toisaalta ajattelin että ehkä on ihan vaan hyvä, että Samu nyt näkee millaista on olla kuumeisen lapsen kanssa.

Perjantaina mulla oli aukaisuvuoro ja rytmini olivat kyllä aivan sekaisin aikaisempien vuorojen jäljiltä. Minulla oli tiistaina ollut sulkuvuoro, keskiviikkona myös ja torstaina välivuoro ja sit tuo aukaisu. Samu soitti aamulla että kuume ei oo laskenu ja että Juuli oli yskinyt paljon yöllä. Sanoin sitte hänelle että voisi soittaa lääkäriin ja mennä käyttämään lasta siellä. Noh, korvatulehdushan sieltä sitten löytyi ja eikun antibioottikuuria.

Käytiin työvuoroni jälkeen prismassa kaupassa ja makeannälän yllättäessä poikkesimme Nautinnon kautta. Pakko sanoa, että se kakkupala jonka söin, oli aivan taivaallista ! 

Jallulla oli kolmelta parturiin aika ja minä pyörin sen aikaa kaupungilla. Modasta tarttui matkaan kaksi paitaa.

Olimme sitten suunnitelleet illaksi, että kävisimme katsomassa Jurassic Park 3D version ja että söisimme sitä ennen. Jallu sitten yllätti minut kertomalla että voisimme käydä Amandassa ja oli kyllä tosi kiva käydä siellä. Harmi vaan, että elokuviin meno muuttuikin kotona katsottavaan elokuvaan koska Jurassic Parkkia ei ollutkaan näytöksissä silloin. Harmi juttu kun olisin halunnu nähdä sen, mutta eipä tuo nyt niin kovasti haitannut kun filmarista vuokraamamme Jack Reacher - tappajan jäljillä oli tosi hyvä ! Käytiin illalla sit vielä moikkaamassa Teaa ja kumppaneita könönpellossa, mukava ilta oli.

Lauantaina herättiin vasta joskus puolen päivän aikoihin. Pikkuisen uni maistui, tuli kepeästi nukuttua 12h. Jallu lähti sitten käymään omilla asioillaan ja moikkaamaan kavereitaan ja minä jäin kotiin. Sitten hieman valmistautumista illanviettoon ja suomenpelin katselua. 

Ilta meni tosi kivasti Tean ja Atron luona luttilassa, mukana oli myös Hanna ja Mika. Minut on otettu tosi hyvin porukkaan vastaan mistä oon tosi kiitollinen ja onnellinen. Kaikki vaikuttavat tosi mukavilta tyypeiltä. 

Sunnuntai menikin kotosalla vaan ollen ja pikkuneitiä odotellen kotiin. Lähdimme sitten illalla käymään Heidin ja Peten luona. Tarjolla oli pitsaa ja raparperibritaa, naminami !

Yö meni vähän levottomasti kun Juuli vaan yski ja röhisi kun nenä oli niin tukossa. Eikä oo meinannu ruokakaa oikee maistua. Mutta minullapas oli yllätys neidille. Olin ostanut sellaisen Hello Kitty peltirasian jossa oli sitten sisällä vaahtokarkkia ja palapeli. Juuli oli tosi iloissaan kun sai rasian itselleen.

 Mentiin päikkäreiden jälkeen vesitornille mutta se ei ollutkaan auki. Käytiin sit tekee ruokaostokset prismassa ja samalla juotiin kahvit ja syötiin herkut. Juulille maistu eniten koristeet munkin päältä, ylläri. Neiti sai myös uuden kesähatun.

Illalla käytiin sitten puistossa hieman leikkimässä.

Tänään herättiin siinä kahdeksan aikaan ja olin aiva mielettömän väsynyt kun Juuli nukkui erittäin huonosti yön. Eikä kyllä sit ihmekkään, kun ennen kymmentä tyttö sanoi että menee sänkyyn kun väsyttää ja sinne hän sitten nukahti. Ja nukkui melkein kahteentoista asti. Minä sillä aikaa vihdoinkin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja päätin siivota parvekkeen. 

Kolmen aikaan lähdettiin sitten kukkakaupoille. Tarkoituksena olisi laittaa ensimmäiset kukat parvekkeelle. Neitiä kiinnosti tosin kaikki muu kuin äidin tottelu, onneks ei kaikki kukat saanu kyytiä..

Nyt sitten näyttää parvekekkin kivalta, vielä jos jotain pientä sinne keksisi. Ja pakko myöntää, minusta oli kiva laittaa noita kukkia, en ois kyllä alkuun uskonu.

Nyt tulikin aika pitkä teksti. Mutta hyvää yötä.

Ystävät

Minulta toivottiin tässä jokin aika sitten minä ja kaverit - tyylistä postausta. Ja täältä sellainen nyt sitten tulee.

Voisin vaikka näin alkuun sanoa, että kavereita minulla on paljon, mutta ystäviä vain muutama. On vain kaksi ihmistä, joille voin kertoa aivan kaiken. Ei ole mitään sellaista mitä en olisi heille voinut sanoa. Minun ei tarvitse arastella sanoissani ja heidän kanssaan voi puhua suoraan, pelkäämättä että toinen loukkaantuu. 

Helena ja Jenna ovat nämä henkilöt.

Voisin aloittaa kertomalla Helenasta koska hänet olen tuntenut pidempään. Häneen siis tutustuin silloin kun muutimme äitini ja siskoni kanssa Huutokoskelle ja yläaste alkoi. Muistan vieläkin sen hetken, kun kävimme tutustumassa siskoni uuteen kouluun jossa hän jatkaisi ala-astetta ja siellä oli opettaja joka kysyi aloitanko minä yläasteen. Vastasin myöntävästi ja opettaja sanoi että myös eräs Helena tyttö täältä samalta kylältä aloittaa yläasteen, että jospa voisin tutustua häneen. Mietin että mikäpäs siinä, uusia kavereita on kiva saada ja etenkin kun yläaste on juuri alkamassa. 

Sitten ensimmäisenä koulupäivänä kaikki uudet seiskaluokkalaiset istuvat auditoriossa ja muistan niin elävästi sen kun Helena tuli myöhässä sinne. Silloin näin hänet ensimmäisen kerran.

Siitä sitten pikkuhiljaa tutustuttiin. Vaikka olimme eri luokilla, kuljimme aina samalla bussilla kouluun jossa pystyi juttelemaan. Ja oltiinhan me "melkein" naapureitakin. Olen tuntenut Heltzun siis seiskaluokasta asti, eli melkein 9 vuotta. Siinä ajassa on kerinny sattua ja tapahtua vaikka mitä. 

Meillä ei ole kertaakaan menneet välit poikki, eikä ikinä ollut isoja riitoja ja kaikki asiat ollaan saatu aina selvitettyä. Ystävyytemme on säilynyt vaikka elämäntilanteet ovat muuttuneet. Ja suurin asia ehkä muuttuneissa elämäntilanteissa oli se että minusta tuli äiti. Enkä olisi lapselleni voinut parempaa sylikummia valitakkaan, Heltzu on oikea ihminen siihen hommaan. ♥ 

Vaikka hän asuukin nykyään toisella paikkakunnalla, pidämme melkein päivittäin yhteyttä. Joko facebookissa tai sitten soittelemme toisillemme. Ja aina hänen käydessään Varkaudessa yritämme nähdä. 

Mainitsin Helenalle että olisin tekemässä tälläistä postausta ja että jos hän haluaisi niin voisi kirjoittaa jonkinlaisen tekstin jossa kertoisi minusta. Ja tässä se on kopioituna häneltä.

"Minä ja Oona ollaan rymytty yhdessä läpi teinivuosien myrskyjä ja on ihanaa huomata, että on vielä olemassa ihmisiä joiden kanssa synkkaa edelleen samalla lailla. Vaikka paljon on uutta ja muutoksia tullut, niin meidän väleihimme ne eivät ole koskaan vaikuttaneet. Niin minun muuttaessani toiseen kaupunkiin kuin Juulin syntyessä kummatkin pysyimme toistemme tukena, eikä se ole kaikkien ”ystävien” kohdalla todellakaan ollut itsestään selvä asia.

Oona on huolehtiva äiti ja ystävä, välillä ehkä turhankin asioita murehtiva, ottaa aina muut ihmiset ensimmäisenä huomioon, ei riitele turhista asioista (ainakaan minun kanssani) ja Oonalla on AINA jotain herkkuja tarjolla kun heidän luokseen menee kylään!

Huonoin puoli Oonassa on se, että Oona joskus luulee että olen suuttunut hänelle kun en ole jaksanut laittaa hymiötä viestiin. Paras puoli taas se, että Oonan miesmaku on erilainen kuin minun, joten meidän ei ole ikinä tarvinnut taistella samoista miehistä. ;)"

Ja nyt voisin laittaa muutamia koneelta poimittuja kuvia vuosien varrelta !

 

Voisin kertoa vielä vaikka mitä kivoja asioita mutta eiköhän tässä tullut tärkeimmät asiat meidän ystävyydestä esiin. Ja pitäähän joidenkin asioiden pysyä salaisuutena. ;) Vielä tiivistettynä, Helena on aivan ihana ihminen, enkä halua ajatellakkaan mitä kaikkea olisin menettänyt jos en häneen olisi aikoinaan tutustunut. Tälläisiä ihmisiä on harvassa ! ♥

Ja sitten, toiseen hyvään ystävääni Jennaan. Häneen tutustuin kunnolla vasta silloin kun asuimme Samun kanssa vielä Luttilassa. Olin tiennyt Jennan nimeltä jo pitkään, heppapiirien kautta, mutta en ollut sen koommin samoissa porukoissa pyörinyt. Jenna ja hänen poikaystävänsä Teemu asuivat melkein meidän naapurissa. Riitti että käveli kahden parkkipaikan läpi ja oltiinkin sitten jo perillä. Oli kesäinen päivä kun Samu sanoi että pitääpäs soittaa Teemulle ja kysyä tulisivatko he tupakalla käymään kun kerta asuvat niin lähellä. No, sitten he tulivat ja siinä sanoin Jennalle moi ja sitten taisinkin olla hiljaa loppuajan kun en uskaltanut puhua mittää. Taisi olla vielä sama kerta kun he tulivat sitten myöhemmin illalla uudestaan meille ja grillattiin sekä syötiin yhdessä. Siinä vaiheessa uskalsin sitten jo puhua. Alkujännityksen jälkeen. :D 

Aloimme pitämään Jennan kanssa sitten enemmän yhteyttä ja vierailimme vuoroin toistemme luona. Itse olin silloin Juulin kanssa vielä kotona ja Jenna oli silloin työttömänä, joten aikaa oli. Siitä se sitten vaan lähti, Jennasta tuli minulle aina vaan tärkeämpi ystävä. Harmitti kyllä kun joulun alla he muuttivat Teemun kanssa pois Luttilasta, tuntui että jään ihan yksin. No, mutta tulinpahan sitten itse perässä myöhemmin ! 

Jennan kanssakkin ollaan koettu ja nähty jos minkälaista eikä meidänkään ole tarvinnut riidellä asioista. Jos mieltäni on vaivannut jokin asia, olen voinut siitä ihan suoraan Jennalle sanoa, ilman pelkoa että hän siitä loukkaantuu. Yleensäkkin, jos minulle tapahtuu jotain, jokin kiva tai inhottava asia, minun on pakko siitä aina soittaa heti Jennalle ja myös Helenalle. Minusta on vaan ihana jakaa asiat heidän kanssaan. Eipä taida ollakkaan mitään, mistä en heille olisi informoinut. 

Tällä hetkellä Jenna asuu Teemun kanssa aika lähellä minua. Mutta vaikka välimatka ei olekkaan pitkä, niin hirmu usein emme kerkeä näkemään kun työvuoromme menevät niin ristiin ja Jennalla on aina miljoona rautaa tulessa yhtäaikaa, mietin aina välillä mitenkä hän jaksaa. Ensiviikolla kun minulla on pitkästä aikaa kivoja työvuoroja sekä suhtkoht paljon vapaapäiviä, niin täytyy lähteä hänen kanssaan käymään kaupungilla ja vaihtaa taas kuulumisia pitkästä aikaa. Olen tosi onnellinen siitä että aikoinaan tutustuin myös Jennaan. Hän on ollut Helenan lailla mahtava tuki ja turva minulle huonoina hetkinä. Ja hän on aina auttanut näkemään asioiden valoisamman puolen. ♥  Jennasta on tullut näinä parina vuotena mitä olemme tunteneet, niin minulle todella tärkeä. ♥

Tässä muutamia yhteisiä kuvia.

Sanoin myös Jennalle aikeistani tehdä tälläisen postauksen ja hänkin lupautui kirjoittamaan jotain minuun liittyvää ja tässä sekin nyt on.

"Oona on juuri sellainen niinkuin ulkonäöstäkin voi päätellä : huoliteltu, fiksu ja hillitty.  Mutta näitten vastineeksi pinnan alta löytyy myös se villipuoli mikä on ihan parasta aina viihteellä. ;) Oona on aina uskollinen itselleen sekä muille. Ihailen Oonan päättäväisyyttä ja täsmällisyyttä. Niin ja Oonalla on varmasti siistein kämppä, aina ! Lisäksi, ystävänä Oona on korvaamaton. Aina löytyy aikaa kuunnella ja olla tukena ja kaiken tämän keskellä Oona pystyy olemaan paras mahdollinen äiti Juulille. Oikea Super Oona. <3"

Ja vielä tähän loppuun sanottava että mulla on kaksi maailman parasta ystävää ! Näistä en luovu ikinä. Mennään yhdessä kaikki ylä ja alamäet. ♥

Kirppiskenkiä ja töitä

Tää viikko alkoi jo aika tuttuun tapaan sillä, että mulla oli maanantai vappaa ja se menikin siivouksen merkeissä. Siitä ei mittää sen erikoisempaa.

Tiistaina aamusella Samu tuli käymään meillä ja oli sen aikaa neidin kanssa että minä kävin kokeilemassa yksiä kenkiä käpykankaalla. Tosi kiva että ne sopi mulle, eikä ollu hintavat.

Ja mulla olikin sitten pitkästä aikaa tiedossa sulkuvuoro. Viime kerrasta olikin jo muutama vuosi aikaa. Hieman mietitytti että mitenkähän pysyn hereillä sinne puoleen yöhön asti mutta ihan hyvin pysyin. Yhdentoista aikaan alkoi haukotuttamaan vasta. Ilta meni tosi nopeesti. 

Tänään sitten piti laittaa herätyskello soimaan että haen Juulin hoidosta. Unta olin saanut yöllä vasta joskus kahden jälkeen ja kello oli soimassa yhdeksältä. Olisin voinut nukkua vielä pidenpään. Väsytti nimittäin iha hirveesti. Käytiin sit vielä kelalla ja kaupassa. Neiti halus ostaa jotain ihan ihme leluörkkejä. Suostuin kun ne maksoi vaan euron. Ja itselleni nappasin mukaan söpön näköisen pienen laatikon josta aion tehdä sellaisen muistolaatikon jonne laitan kivoja asioita talteen. Ensimmäisenä sinne meni Juulin minulle tekemä liina jonka sain äitienpäivänä. 

Nyt kahvia naamaan niin jaksaa taas pusertaa yhden sulkuvuoron. Viikonlopuksi aion tehdä pyydetyn ystävät - postauksen. :)

Äitienpäivä 12052013

Minulla oli töihin meno 10.30 mutta oltiin neitokaisen kanssa hereillä jo sen verran aikaisin että päätettiin pyörähtää Sirkan luona aamusella ennenkuin veisin Juulin hoitoon ja itse suuntaisin työmaalle.

Minulla oli hommattuna äitienpäivä arpa sekä poikkesimme kaupan kautta ostamassa kukkakimpun jonka Juuli sai itse valita. Sirkka oli toooosi otettu muistamisesta ja juotiin aamukahvit sekä syötiin pullat. 

Kellon lähentyessä kymmentä me lähdettiin ajamaan hoitopaikkaa kohti ja Juuli pääsi leikkimään ulos kolmen pojan kanssa. 

Pääsin töistä viideltä ja lähdin hakemaan Juulia hoidosta. Neiti olikin ainut lapsi enään siihe aikaan hoidossa, neljän aikaan oli muut hoitolapset lähteneet jo koteihinsa. Kotona sitten odoteltiin että Jallu pääsisi töistä ja tulisi meille.

Ja pakko myöntää että olin aika otettu siitä että Jallu oli hommannut lahjan vaikka olin sanonut ettei mulle oikeesti tarvia ostaa mitään. Mutta tietenkin kaikkein ihanin yllätys oli se, mitä Juuli oli hoidossa tehnyt.

Käsilaukku kortti sekä liina, jossa oli kukkia ja sydämiä. ♥

Ja kortissa oli tälläinen teksti :

"Tähtisilmä, ruususuu, olet ihanempi kuin kukaan muu."

Paljon Onnea omalle äidille !

Ja toivottavasti saan tuon kukkasen pidettyä hengissä jonka Jallu osti. En kyllä epäile itseäni, minusta vaan tuntuu että Mörri pitää huolen ettei mikään kasvi saa kasvaa täällä rauhassa. :D Lisäksi sain suklaata ja muumimukin.

Nyt voikin sitten hyvillä mielin alkaa nukkumaan. Huomenna on vapaapäivä joka meneekin sitten taas siivouksen merkeissä. Niinkuin vapaapäivät yleensäkkin.

Tivoli ja kuvapläjäys !

Käytiinpäs tänään pyörähtämässä tivolissa. Pääsin töistä viideltä ja tivoli oli seitsemään asti auki joten kerettiin hyvin pyörähtää siellä. Hieman kyllä mietitytti että näinköhän joudutaan siirtämään käymistä äitienpäivään kun alkoi kahden aikaan kauhea sade ja ukkonen. Mutta se oli onneksi suhtkoht nopeasti ohi ja aurinko alkoi paistaa. 

Juuli innoissaan jo odottikin että milloinka mennään. Napattiin vaan Jallu kyytiin ja suunnattiin sitten savontielle missä Heltzu jo odottikin. Viitisen kappaletta lippuja kustanti 16e. Hirmuisesti ei kyllä ollut porukkaa mutta eipä se meitä haitannut. Ja nyt seuraakin paljon kuvia !

Ja oli tosi kiva reissu. Tivolista sitten suunnattiin meille ja juotiin kahvit ja maisteltiin mokkapaloja. Naminami.