Ystävät

Minulta toivottiin tässä jokin aika sitten minä ja kaverit - tyylistä postausta. Ja täältä sellainen nyt sitten tulee.

Voisin vaikka näin alkuun sanoa, että kavereita minulla on paljon, mutta ystäviä vain muutama. On vain kaksi ihmistä, joille voin kertoa aivan kaiken. Ei ole mitään sellaista mitä en olisi heille voinut sanoa. Minun ei tarvitse arastella sanoissani ja heidän kanssaan voi puhua suoraan, pelkäämättä että toinen loukkaantuu. 

Helena ja Jenna ovat nämä henkilöt.

Voisin aloittaa kertomalla Helenasta koska hänet olen tuntenut pidempään. Häneen siis tutustuin silloin kun muutimme äitini ja siskoni kanssa Huutokoskelle ja yläaste alkoi. Muistan vieläkin sen hetken, kun kävimme tutustumassa siskoni uuteen kouluun jossa hän jatkaisi ala-astetta ja siellä oli opettaja joka kysyi aloitanko minä yläasteen. Vastasin myöntävästi ja opettaja sanoi että myös eräs Helena tyttö täältä samalta kylältä aloittaa yläasteen, että jospa voisin tutustua häneen. Mietin että mikäpäs siinä, uusia kavereita on kiva saada ja etenkin kun yläaste on juuri alkamassa. 

Sitten ensimmäisenä koulupäivänä kaikki uudet seiskaluokkalaiset istuvat auditoriossa ja muistan niin elävästi sen kun Helena tuli myöhässä sinne. Silloin näin hänet ensimmäisen kerran.

Siitä sitten pikkuhiljaa tutustuttiin. Vaikka olimme eri luokilla, kuljimme aina samalla bussilla kouluun jossa pystyi juttelemaan. Ja oltiinhan me "melkein" naapureitakin. Olen tuntenut Heltzun siis seiskaluokasta asti, eli melkein 9 vuotta. Siinä ajassa on kerinny sattua ja tapahtua vaikka mitä. 

Meillä ei ole kertaakaan menneet välit poikki, eikä ikinä ollut isoja riitoja ja kaikki asiat ollaan saatu aina selvitettyä. Ystävyytemme on säilynyt vaikka elämäntilanteet ovat muuttuneet. Ja suurin asia ehkä muuttuneissa elämäntilanteissa oli se että minusta tuli äiti. Enkä olisi lapselleni voinut parempaa sylikummia valitakkaan, Heltzu on oikea ihminen siihen hommaan. ♥ 

Vaikka hän asuukin nykyään toisella paikkakunnalla, pidämme melkein päivittäin yhteyttä. Joko facebookissa tai sitten soittelemme toisillemme. Ja aina hänen käydessään Varkaudessa yritämme nähdä. 

Mainitsin Helenalle että olisin tekemässä tälläistä postausta ja että jos hän haluaisi niin voisi kirjoittaa jonkinlaisen tekstin jossa kertoisi minusta. Ja tässä se on kopioituna häneltä.

"Minä ja Oona ollaan rymytty yhdessä läpi teinivuosien myrskyjä ja on ihanaa huomata, että on vielä olemassa ihmisiä joiden kanssa synkkaa edelleen samalla lailla. Vaikka paljon on uutta ja muutoksia tullut, niin meidän väleihimme ne eivät ole koskaan vaikuttaneet. Niin minun muuttaessani toiseen kaupunkiin kuin Juulin syntyessä kummatkin pysyimme toistemme tukena, eikä se ole kaikkien ”ystävien” kohdalla todellakaan ollut itsestään selvä asia.

Oona on huolehtiva äiti ja ystävä, välillä ehkä turhankin asioita murehtiva, ottaa aina muut ihmiset ensimmäisenä huomioon, ei riitele turhista asioista (ainakaan minun kanssani) ja Oonalla on AINA jotain herkkuja tarjolla kun heidän luokseen menee kylään!

Huonoin puoli Oonassa on se, että Oona joskus luulee että olen suuttunut hänelle kun en ole jaksanut laittaa hymiötä viestiin. Paras puoli taas se, että Oonan miesmaku on erilainen kuin minun, joten meidän ei ole ikinä tarvinnut taistella samoista miehistä. ;)"

Ja nyt voisin laittaa muutamia koneelta poimittuja kuvia vuosien varrelta !

 

Voisin kertoa vielä vaikka mitä kivoja asioita mutta eiköhän tässä tullut tärkeimmät asiat meidän ystävyydestä esiin. Ja pitäähän joidenkin asioiden pysyä salaisuutena. ;) Vielä tiivistettynä, Helena on aivan ihana ihminen, enkä halua ajatellakkaan mitä kaikkea olisin menettänyt jos en häneen olisi aikoinaan tutustunut. Tälläisiä ihmisiä on harvassa ! ♥

Ja sitten, toiseen hyvään ystävääni Jennaan. Häneen tutustuin kunnolla vasta silloin kun asuimme Samun kanssa vielä Luttilassa. Olin tiennyt Jennan nimeltä jo pitkään, heppapiirien kautta, mutta en ollut sen koommin samoissa porukoissa pyörinyt. Jenna ja hänen poikaystävänsä Teemu asuivat melkein meidän naapurissa. Riitti että käveli kahden parkkipaikan läpi ja oltiinkin sitten jo perillä. Oli kesäinen päivä kun Samu sanoi että pitääpäs soittaa Teemulle ja kysyä tulisivatko he tupakalla käymään kun kerta asuvat niin lähellä. No, sitten he tulivat ja siinä sanoin Jennalle moi ja sitten taisinkin olla hiljaa loppuajan kun en uskaltanut puhua mittää. Taisi olla vielä sama kerta kun he tulivat sitten myöhemmin illalla uudestaan meille ja grillattiin sekä syötiin yhdessä. Siinä vaiheessa uskalsin sitten jo puhua. Alkujännityksen jälkeen. :D 

Aloimme pitämään Jennan kanssa sitten enemmän yhteyttä ja vierailimme vuoroin toistemme luona. Itse olin silloin Juulin kanssa vielä kotona ja Jenna oli silloin työttömänä, joten aikaa oli. Siitä se sitten vaan lähti, Jennasta tuli minulle aina vaan tärkeämpi ystävä. Harmitti kyllä kun joulun alla he muuttivat Teemun kanssa pois Luttilasta, tuntui että jään ihan yksin. No, mutta tulinpahan sitten itse perässä myöhemmin ! 

Jennan kanssakkin ollaan koettu ja nähty jos minkälaista eikä meidänkään ole tarvinnut riidellä asioista. Jos mieltäni on vaivannut jokin asia, olen voinut siitä ihan suoraan Jennalle sanoa, ilman pelkoa että hän siitä loukkaantuu. Yleensäkkin, jos minulle tapahtuu jotain, jokin kiva tai inhottava asia, minun on pakko siitä aina soittaa heti Jennalle ja myös Helenalle. Minusta on vaan ihana jakaa asiat heidän kanssaan. Eipä taida ollakkaan mitään, mistä en heille olisi informoinut. 

Tällä hetkellä Jenna asuu Teemun kanssa aika lähellä minua. Mutta vaikka välimatka ei olekkaan pitkä, niin hirmu usein emme kerkeä näkemään kun työvuoromme menevät niin ristiin ja Jennalla on aina miljoona rautaa tulessa yhtäaikaa, mietin aina välillä mitenkä hän jaksaa. Ensiviikolla kun minulla on pitkästä aikaa kivoja työvuoroja sekä suhtkoht paljon vapaapäiviä, niin täytyy lähteä hänen kanssaan käymään kaupungilla ja vaihtaa taas kuulumisia pitkästä aikaa. Olen tosi onnellinen siitä että aikoinaan tutustuin myös Jennaan. Hän on ollut Helenan lailla mahtava tuki ja turva minulle huonoina hetkinä. Ja hän on aina auttanut näkemään asioiden valoisamman puolen. ♥  Jennasta on tullut näinä parina vuotena mitä olemme tunteneet, niin minulle todella tärkeä. ♥

Tässä muutamia yhteisiä kuvia.

Sanoin myös Jennalle aikeistani tehdä tälläisen postauksen ja hänkin lupautui kirjoittamaan jotain minuun liittyvää ja tässä sekin nyt on.

"Oona on juuri sellainen niinkuin ulkonäöstäkin voi päätellä : huoliteltu, fiksu ja hillitty.  Mutta näitten vastineeksi pinnan alta löytyy myös se villipuoli mikä on ihan parasta aina viihteellä. ;) Oona on aina uskollinen itselleen sekä muille. Ihailen Oonan päättäväisyyttä ja täsmällisyyttä. Niin ja Oonalla on varmasti siistein kämppä, aina ! Lisäksi, ystävänä Oona on korvaamaton. Aina löytyy aikaa kuunnella ja olla tukena ja kaiken tämän keskellä Oona pystyy olemaan paras mahdollinen äiti Juulille. Oikea Super Oona. <3"

Ja vielä tähän loppuun sanottava että mulla on kaksi maailman parasta ystävää ! Näistä en luovu ikinä. Mennään yhdessä kaikki ylä ja alamäet. ♥