Jospa nyt vihdoinkin

Kylläpäs nyt taas on hieman takkuillut tää kirjoittelu. Mietin tuossa jo, että jos lopettaisin kokonaan, mutta tykkään kuitenkin lukea muiden blogeja ja toisaalta haluan aina välillä kirjoitella. Jos nyt mennää fiiliksen mukaan. :)

Tässä melkeen kuukauden aikana jolloin olin kirjoittamatta on tapahtunut kaikenlaista. Päivät on mennyt aikalailla samalla kaavalla kuin ennenkin. Töitä on ollu hyvin ja Juuli on ollu päiväkodissa. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, josta olen älyttömän iloinen. Joitain on taas hävinnyt. Mutta se on tätä elämää. Nykyään vedän sillä asenteella, etten halua stressata turhasta. Ja se on auttanut. Ennen aina mietin pääni puhki kaikenmaailman asioilla ja kaikki menikin sitten päin mäntyä. Mielenrauhaa ei ollut. Uusi asenne on auttanut jaksamaan. Monenkin asian suhteen. 

Käytiin tuossa viime perjantaina katsomassa Jennan kanssa Cheekkiä. Olin innosta piukeena koska en ollut nähnyt ikinä ennen kyseistä artistia. Se fiilis, joka keikan ajan oli, oli jotain sanoinkuvaamatonta. Tykkäsin tosi paljon !

Niin ja joo, tässä on minulla muuttokin edessä. En malta odottaa että ensiviikolla saan uuden asunnon avaimet ja päästään Juulin kanssa aloittamaan vähä niinku uudestaan. Juuli saa makuuhuoneen omaksi huoneekseen ja muutan olohuoneeseen koska se on niin tilava. Oon pitkään jo haaveillut siitä, että tyttö saisi oman huoneen ja nyt se on sitten mahdollista. En olisi kyllä koskaan kuvitellut itseäni asumaan sinne päin kaupunkia jonne nyt mennään. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. En malta odottaa alkavaa vuotta !

Tänään oon hoitanut juoksevia asioita. Juuli oli Sirkan luona yötä ja mä aamulla juoksin kelalla ja muualla asioita hoitamassa. Pyörähdin myös Nautinnossa Nooran kanssa aamukahvilla sekä moikkasin Jeree portissa toisen kahvin kera. Kaverit sitten lähtikin kahden aikaan Tahkolle ja mä meen perästä lauantaina. Loppuilta menikin Sirkan luona ollessa ja kaupassa käyden. Onneks cittarissa ei ollut niin paljoa ihmisiä kuin mitä prismassa. Käytiin seiskan aikaan vielä puistossa Annan ja muksujen kanssa. Tunti siellä vierähti, mutta ei sitä ajan kulua huomaa kun saa jutella ja katsoa kun lapset leikkii.

Kello näyttää kymmentä ja neiti on nukkunut jo hyvän aikaa. Taidan itsekkin suunnata unille. Ja jospa tää motivaatio nyt nousis tästä.